Lähetyssihteerin matkaraportti Perun matkalta 

KIRKON ULKOMAANAVUN YHTEYSHENKILÖIDEN OPINTOMATKA PERUUN  7.-17.10.2006

Osallistujat:

Lena Eriksson, vapaaehtoistyöntekijä, Ekenäs
Kristiina Johansson, diakoniatyöntekijä, Länsi-Porin srk
Hilda Kemppainen, diakonian ja lähetyksen viranhaltija, Nurmeksen srk
Hanna Kormilainen, diakoniatyöntekijä, Riihimäen srk
Marjo Niskanen, pappi, Ilmajoen srk
Soile Pakkanen, diakoniatyöntekijä, Kempeleen srk
Eila Pantsar, diakoniatyöntekijä, eläkkeellä, Rovaniemen srk
Merja Rantakangas, diakoniatyöntekijä, Sipoon suomalainen srk
Hilkka Ruuti, lähetyssihteeri, Harjavallan srk

Nina Silander, KUA:n kouluttaja
Sylvia Raulo, KUA:n työntekijä

1. MATKAN TAUSTA JA TARKOITUS

Opintomatkalle oli valittu hiippakunnittain seurakuntien työntekijöitä, jotka toimivat Kirkon Ulkomaanavun yhteyshenkilöinä.
Matkan tarkoituksena oli tutustua Kirkon Ulkomaanavun ja sen yhteistyökumppanin DIACONIA-järjestön toimintaan Perussa.
Kirkon Ulkomaanapu tukee Andien köyhällä vuoristoseudulla Huamaliesin alueella toteutettavaa monipuolista kehitysohjelmaa. Ohjelman toimintoja ovat mm. ruokaturvallisuuden parantaminen, ehkäisevä terveydenhuolto sekä lasten henkisen ja fyysisen kunnon parantaminen.
Peru on vuoden 2007 Yhteisvastuukeräyksen ulkomainen tiedotuksellinen kohdemaa.
Olemme sitoutuneet jakamaan kokemuksiamme hiippakuntiemme seurakunnissa.

Tulkkeina opintomatkalla toimivat Sylvia Raulo KUA:sta, Leena Hokkanen, DIACONIA:n johtaja ja opintomatkalaisista Merja Rantakangas sekä Marjo Niskanen.

2. MATKAKOHTEET

HUARAZIN YLIOPISTO
Opettajien jatkokoulutuksena yliopistossa  koulutetaan  heitä opettamaan sekä alkuperäisväestön kielellä eli ketschuan kielellä ja espanjaksi.  DIACONIAn kautta opiskelijat saavat opetukseen koko- tai puolistipendin.  Kun opettajat ovat lähijaksolla opiskelemassa yliopistossa, yliopiston opiskelijoita tulee heidän sijaisikseen kouluille. Opettajien opetuksessa keskeisiä aiheita ovat ketchua- ja espanjankielinen opetus, monikulttuurisuus, opetusohjelmien teko ja kansantieto.

Huarazin yliopistossa jatko-opiskelijoina olevat opettajat antoivat opintomatkalaisille näytteen oman kulttuurin ja kielen arvostamisesta esittämällä ketchuaksi ja espanjaksi musiikkia lauluin ja monenlaisin soittimin sekä esittämällä näytelmän ja paikallisia tansseja. Myös yliopiston professori lausui runoja, jossa hän mm. matki eri lintulajeja.

HUAMARININ KOULU
Huarazin lähellä vuorilla oli ensimmäinen kouluvierailukohteemme. Huamarinin koulussa on 250 oppilasta ja 23 opettajaa. Ala-asteella on luokat ensimmäisestä kuudenteen ja keskikoulussa luokat ensimmäisestä kolmanteen.  Koulurakennus oli suurin ja hyväkuntoisin mihin opintomatkalaiset tutustuivat. Aidatun koulualueen keskusaukiota ympäröivät koulurakennukset.  Keskusaukio toimi vierailupäivänäkin mm. kokoontumistilana, tanssiesitysten pitopaikkana ja jalkapallokenttänä. Koulussa oli erikseen myös atk-luokka.  Koulussa oppilaat opiskelevat ketschuaksi ja espanjaksi.
Kaksikielisellä opetuksella on tarkoitus parantaa koulunkäyntiaktiivisuutta ja oppilaiden oppimismahdollisuuksia  täysin ketchuankielisissä yhteisöissä.

Koululaiset opettajineen olivat vierailijoita vastassa Perun ja Suomen lipuin. Mukana oli myös inkojen sateenkaarilippu. Vierailijoille järjestetyssä tervetulojuhlassa puhui koulun rehtori. Lipunnoston yhteydessä laulettiin lippulaulu, Perun kansallislaulu, maakuntalaulu ja  me suomalaiset lauloimme Maamme-laulun. Oppilaat esittivät lauluja, pienoisnäytelmiä ja tansseja. Esiintyjillä oli alueen värikkäät kansallisvaatteet päällään. Vierailijoiden kiitos puheen piti saamelaistaustainen Eila, joka koskettavasti kertoi saamenkielisenä koulunaloituksesta suomalaisessa koulussa ja kannusti lapsia olemaan ylpeitä omasta kulttuuritaustastaan. Tervetulojuhlien jälkeen ohjelmassa oli opetustilanteeseen tutustuminen luokissa. Oppilaat saivat aloittaa koulun äidinkielellään ketchualla ja espanja otettiin vähitellen mukaan opetukseen. Osalle opintomatkalaisista Judith Qispe-Lilly, jatko-opiskelija Huarazin yliopistossa, antoi oppitunnillaan erinomaisen näytteen pedagogisista taidoistaan. Opetustilanteessa hän selvitti oppilaiden aikaisemmat tiedot, käytti havaintomateriaalia opetustilanteessa ja kiittäen kannusti oppilaita vuorovaikutukseen ja jakamaan osaamistaan myös toisille. Oppituntien jälkeen nautittiin äitien valmistama perulainen peruna-ateria marsunlihoineen ja chilikastikkeineen.

Huamarinin koulussa tutustuimme myös koulupuutarhoihin, joita käytetään kasvien ja vihannesten kasvatuksen opettamiseen. Tavoitteena on samalla monipuolistaa lasten ravitsemusta, opettamalla  lasten kautta perheiden kasvimaiden monipuolistumista.

 

 

HUAMALIESIN ALUE                                   

 Llatan kaupungissa oleva DIACONIA – järjestön alueellinen keskus koordinoi Huamaliesin alueella tehtävää KUA:n työtä. Llatassa myös yövyimme vuoristossa vietetyn viikon ajan  Sieltä  teimme päivämatkoja vuoristokyliin.                                                                                                         Huamnaliesin alue on Perun köyhimpiä ja sijaitsee Andien ylängöllä  yli  neljän kilometrin korkeudessa. Kirkon Ulkomaanavun kanssa yhteistyössä DIACONIA -järjestö toteuttaa alueella integroitua yhteisön kehitysohjelmaa, jossa parannetaan alueen vesi- ja ruokahuoltoa rakentamalla kastelu- ja vesijohtoja ja tukemalla monimuotoista ekologista luomuviljelyä. Lisäksi ohjelmaan kuuluu käymälöiden ja paranneltujen liesien ja keittiöiden rakentaminen sekä kotieläintuotannon kehittäminen. Tuotteiden markkinointi ja kyläläisten organisoitumisen tukeminen sekä erityisesti naisten aseman vahvistaminen ovat viime vaiheessa tärkeimpiä tavoitteita tulosten pysyvyyden varmistamiseksi.

SINGA
Singassa vieraiden vastaanotto oli Huamarinin koulussa koettuakin vaikuttavampaa ja liikuttavampaa.  Lapset ja kouluikäiset sekä iso osa kyläläisistä oli vastassa vilkutuksin, taputuksin, tervetulotoivotus-plakaatein ja tanssein. Vieraiden päälle heiteltiin kukkien terälehtiä ja lapset ja kyläläiset muodostivat ”kunniakujan”, jota pitkin kuljimme. Taputuksin ja soittokunnan soitoin sekä kirkonkellojen säestämänä kiersimme  kylän torin ennen tervetulojuhlan alkua aukiolla.  Kaikki se vaiva, jonka kyläläiset olivat nähneet, oli puhuttelevaa ja koskettavaa. Juhlassa nostettiin Suomen ja Perun liput salkoon ja laulettiin molempien maiden kansallislaulut. Puheita ja tanssiesityksiä pidettiin ja myös vieraita haettiin tanssiin.

Kylän korkeimmalla kohdalla käytiin tutustumassa sinne rakennettuun kastelujärjestelmään. Kastelukanavaprojekti kesti mm. EU:n rahoittamana 5 vuotta ja loppui viime vuoden toukokuussa. Vesi johdetaan korkealla vuorella olevasta joesta kanaviin ja keräilyaltaisiin. Kanavista vesi johdetaan  vesiputkia pitkin pelloille ja sadettajiin. Projektista on ollut paljon hyötyä, sillä viljelysten tuotto on parantunut ja sitä kautta myös lasten aliravitsemus on laskenut.  Kyläläiset haluavat myös jatkaa järjestelmien kehittämistä edelleen.

Kylän kauppahallissa vierailla oli mahdollisuus maistella kyläläisten puutarhojen antimia, mm. mehuja ja hilloja ja ostaa niitä sekä käsitöitä.

APONTEN LUOMUTILA SINGAN LÄHELLÄ
Ohjelmassa oli myös tutustuminen Migear ja Victoria Aponten luomutilaan Singan keskustan ulkopuolella. Tilalla asuvat vanhempien lisäksi heidän kuusi lastaan sekä molempien isoäidit. Aponten kuten useimpien muidenkin vuoristokylien asukkaiden kodit on rakennettu maa-aineksesta, jossa sideaineena on itchua- heinä.  Seinien valmistukseen tarvitaan myös puuta tukirakenteeksi. Kattomateriaalina on tavallisesti itchua – heinä tai pelti.

Talon rouva valmistaa myyntiin mehuja ja marjaviinejä ja myy niitä edelleen. Matkalaiset pääsivät nauttimaan emännän leipomaa leipää, porkkanakakkua ja mehuja sekä perunoita paistetun marsunlihan kanssa. Tilalla kasvatetaan marsuja ja viljellään luonnonmukaisesti eri kasveja. Marsula oli siisti. Odottavat ja imettävät marsut ovat samassa karsinassa, urokset erikseen. Marsuja ruokitaan apiloilla, erilaisilla heinillä ja viljalla. Marsujen kasvatus on tärkeä tulonlähde. Perhe myy kuukaudessa n. 30 marsua. Yhdestä marsusta saa euron.
Peltojen viljelyn suhteen tilan isäntä esitteli taulut, joissa oli viljelykasvien suunnitelma nyt ja suunnitelma tulevaisuudessa. Tämä kuuluu kehitysohjelmaan, jota DIACONIAn työntekijät opastavat kylissä. Isäntä näytti myös innostuneena luomuviljelypeltojaan ja kompostejaan.. Migear-isännän mukaan projektin ja sen tuomien parannusten ansiota tilan tuotto on kaksinkertaistunut.
Aponten lapset käyvät Singan keskustassa koulua. Perheellä on siellä  talo, joten lapset voivat yöpyä kouluviikot  siinä.  Perheen äiti on siellä heidän tukenaan.  Tällöin isoäidit auttavat isää kotitilan töissä.

MATACANCHA
Matacanchan kylässä tutustuttiin koteihin ja viljelyksiin. Kylän miehet olivat kunnantalon edessä odottamassa ja toivottivat tervetulleeksi. Naiset pysyttelivät taustalla. Tervetulojuhla oli koululla. Lapset lauloivat, esittivät tansseja ja kyläpromoottori Roman Velasces Regorio toivotti tervetulleeksi. Puheita pidettiin ja annettiin tuliaiset Suomesta. Harvoilla lapsilla oli koulupukuja päällään. Vaatetus oli vaatimatonta ja lapset olivat säähän nähden vähäpukeisia. Lasten posket olivat ahavoituneita. Kylän yleisilme oli vaatimaton Singaan verrattuna.

Tervetulojuhlan jälkeen tutustuttiin jälleen kylän vesijärjestelmään vuoren rinteillä ja tilojen viljelyksiin.  Ennen DIACONIAn projektin alkua kylän juoma- ja talousvesi oli otettu lätäköistä, minkä vuoksi lapset olivat kärsineet ripulista. Projektin myötä oli rakennettu vesisäiliö ja johdettu vesiputket jokaisen kodin pihaan. Juomavesi pidetään puhtaana klooraamalla. Jokainen perhe maksaa käyttömaksua 50 senttiä kuukaudessa.

Koska siellä oli kevät, sadeaikaa vasta odotettiin ja perunanistutus oli aluillaan. Myös monet muut kasvit olivat vasta pienillä taimilla. Vuorenrinteen reunaan oli tehty sementistä "kastelukanava", jotta rinnettä pitkin tuleva vesi kerääntyisi sitä pitkin säiliöihin eikä veisi maata mukanaan alas laaksoon. Vuorenrinteillä olevien peltotilkkujen ympärille oli myös istutettu puita, jotta eroosio ei etenisi ja ravinteet pysyisivät pelloilla. Tavallisimmin oli istutettu colle -puita, jotka kasvavat nopeasti ja niistä saadaan myös polttopuuta keittiön tulisijoihin. Pihoilla viljeltiin myös erilaisia yrttejä, sipuleita ja kaalia.

Pelloilla toteutetaan vuoroviljelyä luonnonmukaisesti. Lannoitteet ja tuhohyönteisten torjunta-aineet valmistetaan itse. Luomutuotteista saada parempi hinta kuin lannoitteilla kasvatetuista tuotteista. Erään tilan isäntä esitteli myös vesilannan valmistusta. Lantaan käytetään kymmeniä yrttejä ja kasveja, vettä, munankuoria, sokeria ja tuhkaa. Liemi laitetaan tiiviiseen säkkiin, jossa se käy 45 vuorokautta. Säkistä tulee putki pulloon, josta käymisen edistymistä seurataan. Vesilantaa käytetään sekä lannoitteena että tuhohyönteisten torjuntaan.

Vesimontuissa valmistettiin myös penisilliiniä seuraavasti. Perunoita pidetään vedessä kaksi kuukautta ja sen aikana niiden pintaan muodostuu valkea kerros, jota käytetään lääkkeenä.
Kylän miehet antoivat taitonäytteen perunapellon kääntämisestä polkulapiolla, tsakitakilla. Kaksi miestä irrotti polkulapiolla maasta palan jonka heidän vastapuolellaan ollut kolmas mies käänsi käsin ympäri. Pellon kääntämisessä on tavallisesti iso joukko kylän miehiä, koska porukalla työ käy nopeammin. Valitettavasti tässä työssä usein käytetään voimanlähteenä alkoholia ja kokaiinia. Jyrkillä vuorenrinteillä  ja pienillä peltoaloilla kaikki on tehtävä käsin ja perinteisin välinein.

Romanin kodissa tarjottiin lounas, joka sisälsi alkukeittona kanakeiton, keitettyjä kananmunia, perunoita, salaattia. Lounaan valmistuksessa oli mukana myös DIACONIAn työtekijä. Kodissa kuten useimmissa kylän taloissa oli niin sanottu parannettu keittiö. Liesi oli suljettu ja siitä oli savupiippu ulos. Keittiön katossa oli muovinen pleksi, josta tuli valo sisään. Keittiössä oli pöytä ja hellalla alumiinisia kattiloita. Marsuja oli keittiössä omissa laareissaan, ja välillä myös keittiön lattialla. Tarkoitus on, että hygieniasyistä marsut eivät kuljeksi keittiöissä, vaan niille varatuissa "marsuloissa." Koti oli rinteeseen rakennettu, kuten kaikki talot vuorilla. Yläkerrassa nukuttiin ja verannalla kuivatettiin villat, kasvit ja teuraslihat. Pihalla oli uuni leivän paistamista varten ja katoksen alla kangaspuut, joilla  miehet kutovat kangasta sadepäivinä, tällä kertaa mantaa, eli kantoliinaa.

Kylässä oli myös aloitettu metsänviljelyä. Eucalyptuspuiden tilalle haluttiin havupuita. Pientä taimitarhaa myös käytiin katsomassa ja pientä koemetsäaluetta.

CARHUANCHO
Matkasta Carhuanchoon muodostui yksi matkan merkittävimmistä elämyksistä.  Susucochan jälkeen ei voitu enää matkustaa bussilla, vaan jokainen kapusi hevosen selkään ja taivalsi loppumatkan ratsain pitkin Andien vuoristoa sen rotkojen ja tasankojen reunoilla. Hevoset olivat rauhallisia, joten matka taittui maisemien ja elämän rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta nauttien. 

Carhuancon kylä oli kaikkein köyhin ja vaatimattomin, mutta kyläläiset olivat kuten kaikissa tutustumispaikoissa erittäin ystävällisiä. Koulun lapset esittivät ohjelmaa jo tutuksi käyneellä tavalla
- tanssien ja laulaen sekä  opettaja ja kyläpäällikkö eli promoottori pitivät puheen.
Koulussa selvisi, että oppiaineita ovat äidinkieli, matematiikka, uskonto (roomalaiskatolinen) ja ympäristöoppi. Lasten mielestä mukavinta on äidinkieli, koska opettaja lukee satuja.  Tiedusteltaessa lasten tulevaisuuden suunnitelmia, selvisi, että he haluavat tehdä töitä ja kasvattaa karjaa. Yksi lapsi haluaisi tulla opettajaksi.

Hevosten selässä kulkien kiersimme kylän alueet, pellot, talot  ja kasvihuoneet. Miehet esittelivät innokkaasti myös viljelykasvikokeilujaan. Alueella on kokeiltu myös vanhoja, inkojen viljalajeja.

Lampaiden jalostusta oli aloitettu, eli alueelle oli tuotu parempia pässejä, ja näiden lihavemmista ja villaisemmista jälkeläisistä iloittiin.
Matkaa jatkettiin myös ratsain ylemmäs vuoristoon erään perheen tilalle. Hevoset osasivat taitavasti mennä osin louhikkoista aluetta. Perillä odotti koti vuoren rinteessä kanjonissa. Perheellä oli parannettu keittiö, mutta vesijärjestelmää ei oltu rakennettu, vaan vesi haettiin laakson lähteistä. Koti sijaitsi vuorella, jossa lämpimimpänäkin aikana päivälämpötila on enintään + 10 astetta ja yöllä on pakkasta. Kodin oviaukot olivat matalia. Perhe nukkui usein itchua –heinästä tehdyssä majassa. Itchua-heinää annetaan eläimille ja sitä käytetään myös polttopuun asemasta, koska puita ei enää niillä korkeuksilla (yli 4500 m) kasvanut. Perheen ahdinkoa oli lisännyt myös se, että alueella liikkuneet karjavarkaat olivat viime vuonna vieneet 80 lammasta. Varkaita ei saada kiinni, koska poliisi ei edes yritä niitä tavoittaa ja lisäksi on vieläkin korruptoitunut.

CANCHAPAMPA
Canchapampassa oli pisimmälle kehitetyt parannetut kodit, hoidetut puutarhat ja käymälät.  Perheiltä oli kysytty, mitä he haluavat ensisijaisesti parantaa kotonaan. Äidit halusivat kohentaa keittiöitään. Tytöt halusivat kunnon käymälät. Miehet halusivat tehdä parannukset, mutta eivät tienneet miten. DIACONIAn työntekijät näyttivät heille kuvia parannetuista keittiöistä, käymälöistä ja puutarhoista. Siitä Canchapampan projekti ja parannustyöt alkoivat. Keittiöiden liedet uusittiin, valaistusta parannettiin riittävän suurilla kattoikkunoilla ja lattiakäymälät ilmanvaihtoputkineen rakennettiin. Perheille opetettiin monenlaisten, perulaisten ja vitamiinirikkaiden puutarhakasvien viljelyä, lannoitusta ja vuoroviljelyä.  Llatasta tuli sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka opettivat hygieniaa ja miten jokainen voi parantaa omaa terveydentilaansa.

Canchapanmpassa useat talot oli maalattu ja niiden seinissä oli myös upeita maalauksia. Parhaiten varustetuissa kodeissa oli jo tiskiallas, lihamylly ja vesihana sisällä. Astioita oli enemmän kuin muutama kattila, peltimukeja ja lautasia. Opettajan kotona näimme myös lasten leluja. Kun perhe oli saanut perusasiat kuntoon - perusvarustuksen ja valaistuksen keittiöön, käymälän, vesijohdon, hoidetun puutarhan ja tuloja niiden antimista, oli voimia riittänyt myös silmän kauneudelle, kuten kukkien istuttamiseen pihaan.

 

ARVIOINTIA
Opintomatka vastasi ja ylitti sille asetetut odotukset. Saimme arvokasta tietoa DIACONIAn suomalaiselta johtajalta, Leena Hokkaselta sekä kaikilta DIACONIAn työntekijöiltä. Vierailut kouluissa sekä vuorilla asuvien perheiden tiloilla - viljelyksillä, kodeissa ja puutarhoissa ja perheenjäsenten tapaaminen antoivat konkreettista tietoa ja elämyksiä siitä, missä olosuhteissa lapset käyvät koulua, miten heitä opetetaan ja miten perheet asuvat ja elävät ja hankkivat niukan toimeentulonsa. Kaikki tapaamamme kyläläiset vakuuttivat, että KUA:n tukemien ja  DIACONIAn toteuttamien projektien ansiosta heidän elämänsä oli parantunut. Viljelyn monipuolistumisen kautta kotien ruoka oli monipuolistunut, perheet saivat rahaa myydyistä tuotteista, he olivat oppineet hygienian merkitystä ja lapset olivat terveempiä. Veden tulo ja keittiön parannukset olivat helpottaneet arjen elämää. Kyläläisillä oli into jatkaa tilojensa parannushankkeita edelleen. Joidenkin oma projekti oli pitemmällä kuin toisten, mutta kaikilla oli kehitettävää edelleen. Lasten aliravitsemus oli projektissa olleissa kylissä laskenut 67 prosentista 51 prosenttiin. Kehitettävää on siis edelleen.

Kylien kehittämisprojektien kautta on saatu hyvä yhteys perheisiin, parannettu kotien varustetasoa, saatu puhdas vesi sekä monipuolisemmat ja ekologisemmat viljelykset. Nyt on hyvä jatkaa tulevan yhteisvastuukeräysteeman mukaisesti perheiden tukemista niin että perheenjäsenten vuorovaikutus ja toistensa kunnioittaminen ja huomioonottaminen lisääntyvät, perheyhteys paranee ja väkivaltaisissa perhesuhteissa elävät lapset ja äidit saavat apua.

Matka antoi erinomaisen mahdollisuuden perehtyä ruohonjuuritason kehitystyöhön. Se lisäsi valmiuksia yhteisvastuukeräyksen monipuoliseen tukemiseen sekä toimimiseen kansainvälisen diakonian puolestapuhujana ja kansainvälisyyskasvattajana.

Limassa tutustuttiin DIACONIA – järjestöön ja sen toimihenkilöihin. Vierailuun sisältyi myös jumalanpalvelukset teehetkineen espanjankielisessä luterilaisessa kirkossa Cristo Reyssä ja saksalaisessa luterilaisessa kirkossa.  Tutustumismatka Liman 8 miljoonaiseen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin oli myös vaikuttava. Ainutlaatuinen kokemus Limassa oli  vierailu ja lounas Perun Suomen suurlähetystössä suurlähettiläspari Kimmo ja Eija Pulkkisen kutsusta ja heidän vieraanaan.